Atelje, Torikeskus, Seinäjoki 2001- 2004
Raimo Hautasen kirjoitus v.2001: ”Kuulaan järvenselän ikuistaja”
Tapasin Pauliaukusti Haapasen ensimmäisen kerran, kun hän oli juuri avannut galleriansa Seinäjoen Torikeskuksessa. Tuhti, hyväntuulinen taiteilija valloitti välittömästi minutkin; paljon nähneen, joskus kyynisenkin taidekriitikon. Yhteinen opettajatausta helpotti tietenkin tutustumista. Pauliaukusti kertoi avoimesti itsestään, monista vaiheistaan, sairaudestaan ja uskostaan. Mies oli käynyt pitkän ja vaikean tien ihmisenä ja taiteilijana. Pauliaukusti on taiteilijatyypiltään akvarellisti, nopeasti valmiiseen teokseen kurottaja. Suomalaisen akvarellimaalauksen suurmies, unkarilaissyntyinen Nandor Mikola on sanonut, että ”akvarelli on äidinkieleni”. Pauliaukustikin voisi todeta samoin.
Töysässä syntynyt Haapanen ikuistaa paperille mielellään oman syntymäseutunsa maisemia. Suomenselän alueella pohjalainen tasamaa vaihtuu keskisuomalaiseksi, kumpuilevaksi ja moni-ilmeiseksi kukkulaseuduksi, josta lakeutta ei löydy kuin pilkahduksina. Suomenselän seudut ovat silmää miellyttävän vaihtelevia. Kivikoista ja kannikoista raivatut peltosarat lepäävät rauhallisesti metsäsaarekkeiden sylissä. Herkimmillään Pauliaukusti on kuvatessaan kotiseutunsa hyisen talvista järvenselkää. Tuuli on tuiskuttanut lunta lahdelman rantapenkoille kasoiksi. Viima on höylännyt jäälakeuden paljaaksi ja tasaiseksi. Taiteilija seisoo rantatöyräällä ja katselee lahden yli kohti niemen kainalossa lämmittelevää taloryhmää, pientä kylää.
Kokonaisuus on ikuistettu varmalla kädellä ja nopein siveltimenvedoin. Lyijykynäviiva terästää ja rajaa näkymää. Maalaus on kuulas ja yksinkertaisuudessaan kaunis. Ihmisen jäljet luonnossa ja kulttuurimaisemassa kiehtovat taiteilijaa. Pauliaukusti samoilee mielellään uuden kotikaupunkinsa Seinäjoen laitamilla; syrjäisten, rämettyneiden pihapiirien liepeillä. Aivan läheltä kaupungin keskustaa löytyy vieläkin kokonaisia maalaistalon pihapiirejä, joissa osassa yhä asutaan. Muutamien on annettu ränsistyä – ehkä perikunnan odottaessa tontinhinnan nousua. Näistä näkymistä Pauliaukusti maalaa sadunomaisia kuvia, joissa mennyt vauraus ja työn jäljet hiipuvat enää aavistuksena puhki ruostuneessa niittokoneessa tai sammaloituneessa navetanseinässä. Haapasen akvarellit ovat menneitten sukupolvien hien ylistystä ja työn runoutta.
Pauliaukustin uudesta galleriasta löytyy ryhmä keväisellä Italian-matkalla maalattuja tuotoksia. Italian Spellon alueen vuorenrinteet ja utuiset näkymät ovat innoittaneet tasamaan kasvattia. Märkää märälle -tekniikalla Pauliaukusti on kutonut yhteen maan ja taivaan rannan. Vihreän ja sinisen sävyt nivoutuvat toisiinsa muodostaen abstraktin värikudelman. Maiseman yksityiskohdat on häivytetty palvelemaan kokonaisuutta. Vuorenrinteiltä on malleiksi löytynyt myös kimppukaupalla raikkaita kukkia. Heleitten värien seuraksi taiteilija on vetäissyt iskevän, sinisen valonsäteen rytmittämään rajattua näkymää. Kukkakimpuissa ihastuttavat muotojen pelkistyneisyys ja värien puhtaus.
