Herkkyys on maalarin valtti

Taidemaalari Pauliaukusti Haapanen on impulsiivinen tekijä, joka elää syvästi kuvaamansa kohteen. Maailmalla matkaillut taiteilija tulkitsee ja riimittelee vieraan maiseman oman palettinsa kautta.

Italian Spellossa oli vihreää ja utuista. Vihreät kukkulat lomittuvat yhteen sinisen taivaan kanssa jännittäväksi mosaiikiksi.

Prahan kujilla käveli tarkkasilmäinen huomioitsija tallentamassa keskieurooppalaista rakennushistoriaa ja tunnelmaa. Vanhojen kivitalojen rivistö pehmennettiin suurilla puilla ja kadun pinnan leikkisillä kuvioilla.

Kotimaassa Pauliaukusti on viehättynyt vanhojen kaupunkien sokkeloisiin kujiin ja pysähtyneeseen tunnelmaan. Romanttisia kaupunkikuvia on syntynyt ainakin Raumalta, Porvoosta ja Helsingin Eirasta. Myös Seinäjoen kaupungin liepeiltä on löytynyt ikuistettaviksi ränsistyneitä takapihoja ja puolittain luhistuneita rakennuksia.

Pohjalaisen maiseman kuvaajana Pauliaukusti ei huokaile loputtomiin jatkuvien lakeuden peltolohkojen perään. Pauliaukustin kotoinen sielunmaisema on töysäläinen järvenselkä Suomenselän vieriltä. Tilaa ja avaruutta riittää, mutta näkymällä on reunat.

Katsojan silmä pökkää talvisella järvenselällä rantatöyräälle, jossa värjöttelee taloryhmä tai kasvaa tukko metsää. Katseella ja ajatuksella on tilaa viilettää. Aikansa matkattuaan kulkija voi kiivetä rannan kylään asutuksen pariin.

Romahtamaisillaan olevat ladot kiehtovat Pauliaukustia. Hän on tallentanut paperille latovanhuksia, jotka muistuttavat kubistisia sommitelmia. Ehkä ajat sitten hylätyt ladot on jätetty pilkkomatta saunapuiksi odottamaan taiteilijan ikuistamista.

Haapasen latoröttelöillä on sielu. Ajan rikki ampumina ne muistuttavat menneistä hikisen työn ja ehkä kiihkonkin hetkistä. Nyt niiden ahavoituneilla laudoilla lepuuttelee enää harmaa naakkapari.

Raimo Hautanen

taidekriitikko